TIIVISTELMÄ: Söpö JRPG häpeämättömille animenörteille, jonka tekniikassa näkyy sen ikä. Taistelusysteemi voi olla varsinkin alkuun vähän hämmentävä ja pelissä on pari selvää vaikeuspiikkiä, jotka herättelee miettimään, miten peliä pelaa.
Peli on vanha japanilainen PC-portti PSP-pelistä, joka aiheuttaa nykykoneilla joillain harmaita hiuksia. Oma Neptuniakin kerkesi kaatua introvideon jälkeen pari kertaa, ennen kuin Steamin foorumeilta selvisi, että peli haluaa olla asennettu C-asemalle, tai minne käyttöjärjestelmä kelläkin on asennettu. Sen jälkeen se toimikin ongelmitta. [Win10, Ryzen 5 2600X, Radeon RX6600] Peli myös pyörii enintään 1080p-tarkkuudella, jos sitä ei modaa Neptastic-modilla, mutta sen pitäisi olla varsin yksinkertainen ini-muokkaus.
Tämä taisi olla ensimmäinen JRPG:ni, joten vertauksia on hankala tehdä. Taistelusysteemissä tuntuu olevan vähän liikaakin syvyyttä. Fyysistä vahinkoa ja maagista vahinkoa, ja niihin vielä elementit. HP:n lisäksi on vihuilla myös Guard, jota voi pohtia. Ja sitten säädettävät kombot, ja EXE-mittari jne jne... Mutta onneksi peli ei vaadi ymmärtämään sen systeemin kaikkia hienouksia, neutraalilla vahingolla pääsee kyllä hyvin eteenpäin. Jos seinä tulee vastaan, niin tarkastaa vaan, että hahmoilla on tuoreimmat panssarit (VIT fyysistä vahinkoa vastaan, MEN maagista, ja HP tietty ylös) ja levuttaa vähän lisää.
Steamin achievement-prosenttien mukaan moni on lopettanut pelin 2. kappaleessa, ja kyllä sen vähän ymmärränkin. Vaikeuskäyrässä on aika hurjia piikkejä kun kenttien viholliset voivat olla petollisen helppoja verrattuna lopussa odottavaan pomoon. Peli opettaa myös tuntuvasti, että hahmojaan ei kannata pitää samassa läjässä, vihollisilla on aluehyökkäyksiä niin kuin pelaajallakin. Kannattaa myös varautua siihen, että loppupomoa varten saa grindata aika monta leveliä.
No miksi sitten suosittelen tätä peliä, vaikka olen kertonut monen kappaleen verran sen ongelmista? No, teknisiä vastoinkäymisiä lukuunottamatta, vastoinkäymiset antavat pelille luonnetta. Ihan kaikki ei mene omalla painollaan, vaan välillä on tehtävä vähän töitä ja mietittävä lähestymistapaansa. Tarina on hauska ja mieltä lämmittävä, vaikka panokset ovatkin kovat. Hahmojen vuoksi tätä pelisarjaa kai ostetaankin, vaikka hieman kulttimaineessa kai onkin. Hahmot ja tarinahan on jokaisen roolipelin ydin. Itse ostin tämän 2015 Humblesta "konsolityttöjen" takia ja viimein ryhdistäydyin pelaamaan, ennen kuin tässä oli 10 vuoden pölyt. Laajalti videopeleistä ja animekulttuurista ymmärtävät saavatkin paljon enemmän lisäarvoa pelin huumorista.
Re;Birthin craftaussysteemi kaipaa myös vielä pikaiset haukut. Onneksi nykyään on wiki, mutta vähän paremmin voisi edes kertoa, että mistä saa mitäkin materiaaleja. Muuten pitää tukeutua "Nepedian" lyötyjen vihollisten arkistoon ja toivoa, että ne ovat tiputtaneet materiaalinsa, tai veikata nimen perusteella.
